Istuskelin eilen illalla työreissulla Lappeenrannassa syömässä, kun kuulin naapuripöydässä keskusteltavan jonkun mökillä tapahtuvan yliluonnollista. Olisi tehnyt mieli osallistua jutusteluun, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan aiheesta vain pienen some-tekstin.
Arkipuheessa kuulee puhuttavan yliluonnollisista asioista. Supernatural, sanois engelsmanni.
Jossain rakennuksessa voi kuulua askelia, kolahduksia, jopa puhetta. Näinhän se on ja takuulla menee kylmät väreet kropan läpi, jos tällaiseen törmää iltamyöhällä vaikka mökillä itsekseen. Nämähän ovat useimmiten maanläheisiksi jääneitä vainajia, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet eteenpäin. Heidän auttamisesta onkin kirjoitettu aiemmin.
Pelätä ei heitä, eikä näitä ääniä tarvitse, koska mitään pahaa he eivät pysty tekemään. Apua vaan tarvitsisivat. No, nyt eksyn aiheesta.
Otsikon sana `yliluonnollinen´ viittaa johonkin mitä ei siis pitäisi luonnossa tapahtua.
Monet henkilöt sanovat, ettei yliluonnollisia asioita ole olemassakaan ja siitähän me herkkätuntoiset saatamme pahoittaa mielemme. Tässä tapauksessa tuo lause on kyllä täysin totta. Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Jos joku ilmiö kerran luonnossa ilmenee, on se sitten ääniä, näkyviä hahmoja tai mitä vain, niin eihän se voi silloin olla yliluonnollista. Se on vain yliaistillista ja sitäkin vain heille, jotka eivät sitä pysty aistimaan.
Ihmisen perusaistit on kuitenkin melko vajavaiset. Tiedämme kyllä, että esimerkiksi lepakko päästelee lentäessään korkeita ääniä, vaikkei ihminen niitä kuulekaan. Ei se taida silti olla yliluonnollista ääntelyä, yliaistillista vain.
