Sehän on selvää, että ilman vettä ei olisi elämää, se on perusedellytys kaikelle. Silti sitä mielestäni ylenkatsotaan tai enemmänkin pidetään itsestään selvyytenä, ainakin täällä pohjolassa. Arkityöni puitteissa teollisuudessa, koen usein ikäviä tunteita, kun vettä käytetään ihan surutta mm. putkistopesuissa. Se on vain vettä….
No, mitä muutakaan pesuissa voisi käyttää, mutta kuitenkin. Kurja olo siitä tulee.
Vesi toimii siis elämän ylläpitäjänä, mutta veden äärelle on myös aina syntynyt asutuskeskittymät jo logistisistakin syistä. Sitä kautta sekä kuljetaan että kuljetetaan tavaroita. Niili Egyptissä on hyvänä esimerkkinä menneiltä ajoilta ja Suomessa tukkien kuljetukset paperitehtaille ja sahoille.
Puhdas vesi on elävää ja ihminen sekä kaikki luonto saavat siitä elämänvoimaa, bioenergiaa. Veden sisältämästä bioenergiasta tulee Esko Jalkasen yliaistillisten tutkimusten mukaan, noin 25% hyvin korkealta buddhiselta- eli rakkauden tasolta asti. Tämän arvokkaan elämän elähdytäjän ihminen saa itselleen juodessaan puhdasta vettä.
Puhtaiden vesien äärillä on muutakin eritasoista luonnonelämää ja etenkin virtaavien vesien äärillä voi löytää luonnonhenkiäkin. Monet meistä kokevatkin putouksien ja koskien katselemisen olevan lumoavaa.
Ihmisestä vettä on sellaiset 60%, joten ei ole ihme, että juomaveden laatu vaikuttaa meihin kaikkiin.
Suomalaisen vesijohtoveden bioenergiakenttä (Be) on kymmenen sentin molemmin puolin. Oman kaivoveden Be voi olla jopa puoli metriä ja parhaissa lähteissä Be-kenttää saattaa olla yli kahden metrin, joten onni niillä, joilla on tiedossa puhdas lähde. Itselläni oli sellainen lähde käytössä, mutta uuden asuinalueen räjäytystyöt pilasivat sen.
Nykyään vesissä on paljon saasteita, mutta hienoa on, että siihen on alettu kiinnittää huomiota. On kehitetty erilaisia tapoja puhdistaa muoveja valtameristä jne. Toivottavasti suuntaus jatkuu.
Jiri
