fbpx

Henkisen elämänpolun alussa olin aivan innoissani näiden uusien näkökulmien avautumisesta itselleni. Sittenhän sitä helposti alkaa noista asioista kertomaan muillekin ja silmillehän se usein tuli, kun avasin suuni väärässä kohtaa.

Se johti sitten aika isoonkin varovaisuuteen, enkä loppujen lopuksi halunnutkaan enää kertoa niistä muille, ellen tiennyt toisen olevan itsekin jo perillä tietoisemman puolen asioista.

Opin lopettamaan pelin heti, jos alkoi näyttää siltä, että siitä tulee vastakkainasettelua, väittelyä tai jotain typerää todisteluleikkiä. Ilmoitin, että sinä kysyit ja minä kerroin näkökantani ja tämä keskustelu on ohi. Se olisi pelkkää ajanhukkaa.

Nyt luin C.W. Leadbeaterin ohutta kirjasta nimeltä ”Ajatuksen Voima” ja siinä hän on niin hyvin kiteyttänyt tuon asian, että lainaan siitä muutaman kohdan.

”Viisas ihminen oivaltaa, että totuus on monisärmäinen asia, jota kukaan ihminen tai mikään ihmisryhmä ei kokonaisuudessaan omista; hän tietää, että on olemassa tilaa mielipide-eroille, ja että tästä syystä ihmisellä, jonka näkemys on vastakkainen hänen omaan näkemykseensä verrattuna, on kuitenkin jotain järkeä ja totuutta omassa uskossaan.

Salatieteiden (silloin käytettiin tuollaista termiä) opiskelija kieltäytyy siis tuhlaamasta aikaansa väittelyihin, mutta jos häntä pyydetään antamaan tietoa asioista, hän sangen mielellään suostuu tekemään näin tuhlaamatta kuitenkaan aikaansa ja voimaansa turhanpäiväisiin kinasteluihin.”

Minusta tuo kiteyttää asian hyvin ja pätee muihinkin keskusteluihin ja aihepiireihin.

Jiri

Suositut julkaisut