Kirjoittelin 1.5 kuukautta sitten, kuinka päästin irti vanhasta rakkaasta unelmieni mökkipaikasta. Se tuli syvältä sisältä ja tiesin sen olevan oikein. Nyt oli aika. Ilman sitä ei uudella paremmalla ole tilaa muodostua.
Kävi niin, että tasan kaksi viikkoa päätöksen teosta teimme tarjouksen uudesta mökistä. Siinä välissä tietysti piti tapahtua niin paljon asioita, ettei tukka meinannut pysyä päässä. Siitä päivä ja uuden mökin kaupat oli sovittu. Jossain kohtaa sitä ehti pysähtyä. Katselimme Outin kanssa toisiamme hölmistyneinä; ’mitä hittoa tässä oikein tapahtui’. Taisimme juuri saada meille vielä paljon paremmin paikan. Kolme viikkoa siitä kun päätin myydä vanhan mökkini. Tää oli nyt vissiin sit se kuuluisa flow-tila. Ei enää puoliksi minun. Ei osaksi muiden. Vain meidän.
Nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, avaimet on meillä ja odotamme innolla, että pääsemme asettumaan taloksi omaan, yhteiseen unelmaamme. En edes ymmärrä miten tämä saatiin järjestymään taloudellisesti, mutta jotenkin sekin puoli järjestyi.
Helppo sitä on viisastella täällä somessa ja antaa mukamas fiksuja vinkkejä, miten vanhasta pitää luopua, jotta uusi parempi saa tilaa tulla. Nyt se ei ole enää vain luetun jakamista. Helppoa se vanhasta luopuminen ei ollut ja päätöksen teko otti vuosia. Nyt tiedämme kuitenkin, että se toimii käytännössä ja voimme seisoa sen takana.
Voi hemmetti, mutta me ollaan siitä ylpeitä. Paikasta tulee sellainen hörhölandia, missä luonnonhenget ja muut standardiin kuulumattomat saavat vapaana ja tervetulleina temmeltää.
Uusi unelmiemme paikka, kiitos kun saamme tervetulleina tulla 💗