Miksi jotkut maalaukset ovat niin lumoavia ja puoleensa vetäviä? Luonnollisesti itse kuva tai maisema mitä se esittää on osa sen lumovoimaa, mutta on siinä muutakin.
Nikolai Roerich, Helene Schjerfbeck, Leonardo Da Vinci, Ferdinand von Wright jne. lista on valtavan pitkä.
Mikä näistä taiteilijoista tekee niin erityisiä?
Heitä yhdistävä tekijä on henkinen kehittyneisyys. Nämä ihmiset ovat olleet niin sanotusti polulla. Heillä on suuri bioenergia- eli elämänvoimakenttä.
Kun tällainen henkilö sitten maalaa teoksen, hänen elämänvoimansa välittyy siihen tauluun. Voidaan sanoa, että maalaus on hänen sielunjatkeensa. Kun katselet tuota maalausta, aistit sen voiman ja se on yksi iso osa lumovoimaa. Myös katselijaan välittyy teoksesta tuota voimaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyse ei silloin voi olla painetusta kuvasta vaan siitä alkuperäisestä.
Joissain ikoneissa on myös suuri bioenergiakenttä, kuten Valamon luostarissa olevassa Jumalan Äidissä.
Perusterveen ihmisen bioenergiakenttä on siinä 2.5 metrin huitteilla ja vahvasti polulla olevan vähintään 4.5 metriä. Vertailun vuoksi tässä muutaman maalauksen bioenergiakentät, jotta asiat saadaan perspektiiviin.
Ejnar Kohlmann: Syysaamu – 2.2m
H. Schjerfbeck: Toipilas – 12m
N. Roerich: Master of the Himalaya – 13m
F.v. Wright: Taistelevat metsot – 20m
Sama toimii tietysti myös muissa taiteenlajeissa, esimerkiksi veistoksissa.
Jiri
