Tilasin kuntoutuksen sen jälkeen kun pojallani oli todettu adhd. Poika on aina kokenut tunteet isosti, riemu on suurta, mutta murheet kaatoivat maailman. Keskittymiskykyä ei ollut ja uusien asioiden ja taitojen opetteluun ei riittänyt intoa, kun mikään ei oikein sujunut. Niinpä vinkin saatuani ja Outin kanssa pitkän puhelun juteltuani ajattelin äitinä, että tätä on kokeiltava, ei tästä haittaakaan voi olla.
Ja ei todellakaan ollut haittaa! Pojan ympäriltä löytyi koko joukko vainajia ja kun tuo porukka oli autettu jatkamaan matkaansa, elo meillä muuttui ihan toisenlaiseksi.
Pojan keskittymiskyky parani, kun ympärille kertyneet häiriötekijät oli poistettu ja kuntoutuksen myötä pikkuhiljaa pojan asenne omia kykyjä ja asioiden harjoittelua kohtaan muuttui paremmaksi. Taidot alkoivat taas karttua, yhdessä tekemisestä tuli taas mukavaa. Pojan puheista hävisivät möröt ja muut mielikuvituksen piikkiin pistetyt hahmot ja tilalle tuli monta uutta oikeaa kaveria. Adhd-diagnoosia ei sentään kumottu, mutta äidin näkökulmasta ja varmasti pojankin, elämästä tuli paljon kevyempää ja helpompaa. Tunteet näytetään edelleen, mutta maailma ei enää kaadu.