Silloin tällöin nousee tapetille aihe, että onko soveliasta kuntouttaa muita heidän tietämättään ja ylipäätään puuttua muiden karmallisiin asioihin.
Tämä on mielestäni hyvä ja perusteltu näkökulma ja itsekin aikoinani näitä olen mietiskellyt. Nyt luin pitkästä aikaa C.W. Leadbeaterin pientä kirjaa ”Näkymättömiä Auttajia”. Siinä tämä näkökulma tuli aika kärkevästikin esiin ja ajattelin siitä hiukan kirjuutella.
Esko Jalkasen kuntoutusohjeissa on lopussa sellainen lause kuin: ”niin laajalti kuin se on tarpeen ja sallittu”. Tämä alleviivaa sitä asiaa, että kuntoutus menee aina perille kaikkien Luonnonlakien sallimissa puitteissa, ei niin kuin kuntoutuksen tekijä haluaa. On hyvä pitää mielessä, että näitä ohjeita käyttävä toimii vain ja ainoastaan kuntoutuksen käynnistäjänä ja välittäjänä. Emmehän me ihmisinä osaa määritellä sitä, mikä on kaikkien karmakiekuroitten suhteen juuri sillä hetkellä oikein.
Ja vaikka tuota Eskon nyanssia ei sanoisikaan, niin ei se kuntoutus siltikään menisi koskaan väärin tai liikaa perille. Kyllä nuo fiksummat tahot pitävät siitä huolen. Väärin ei siis voi kuntouttaa.
Tähän lainaan suoraan tekstiä Leadbeaterin niteestä:
”Ihminen on nykyisessä asemassaan siksi, että hän on sen ansainnut. Hän kantaa nyt aivan luonnollisia seurauksia menneisyydessä tekemästään pahasta; mikä oikeus minulla on sekaantua suureen maailmanlakiin parantaakseni hänen tilaansa astraalisella enempää kuin fyysiselläkään tasolla?
No niin, ne hyvät ihmiset, jotka niin sanovat, erehtyvät tietämättään hyvin suuresti, ja heidän näkökantansa on kahdessakin suhteessa hämmästyttävän julkea. Ensiksikin siksi, että he luulevat tarkasti tietävänsä, minkälainen toisen ihmisen karma on ollut ja kuinka pitkäksi hänen kärsimyksensä on määrätty. Toiseksi luullessaan, että he – päiväkorennot – voisivat kokonaan tallata jalkoihinsa kosmisen lain ja jonkun tekonsa kautta estää tarpeellisen karman kärsimisen. Voimme olla aivan vakuutettuja siitä, että suuret karman jumalat täydellisesti kykenevät hoitamaan asioitaan meidän avuttammekin eikä meidän tarvitse pelätä, että mikään tekomme voisi vähimmässäkään määrässä vaikeuttaa tai haitata heidän toimenpiteitään.
Jos ihmisen karma on sellainen, ettei häntä voi auttaa, ovat kaikki hyvää tarkoittavat ponnistuksemme riittämättömiä; olemme kuitenkin niitä tehdessämme ansainneet itsellemme hyvän karman. Mikä toisen ihmisen karma on ollut, ei kuulu meille. Parhaimman kykymme mukaan on velvollisuutemme auttaa, ja auttaminen yksistään on meidän oikeutemmekin, tulos on toisissa ja korkeammissa käsissä.”
Jos siis auttamistyöt jotakin kiinnostaa ja sellaiseen löytyy aikaa, niin rohkaisen kovasti tarttumaan toimeen, sillä se on myös itseään kovasti auttavaa ja eteenpäin vievää toimintaa, vaikkei se itseisarvo sinänsä olekaan.
Niissä tapauksissa, kun meiltä tilataan kuntoutus läheiselle, tilaaja osaa parhaiten arvioida tilanteen kertooko hän tästä henkilölle itselleen. Miettiä ovatko nämä asiat sellaisia, jotka saavat kuntoutettavan enemmän hämmentymään ja silloin saattaa paras vaihtoehto olla kertomatta vai sellaisia, joka tuo uskoa eteenpäin katsomiseen tietäen, että rasitteet on poistuneet juuri hänen omaksi parhaakseen tarkoitetulla tavalla. Apu menee kuitenkin perille ja häiriöt saadaan poistettua molemmissa tapauksissa Karman Lain puitteissa, joten ei ole huolta että kumpikaan tapa olisi väärä.
On kaunis ajatus, että haluaa auttaa toista, se on aina rakkauden teko.
Jiri
