Minulla on pihalla hurjat kolme viinimarjapuskaa, kaksi mustaa ja yksi punainen. Nyt tuli sadonkorjuun aika ja halusin tehdä niiden antimista mehua.
Luin ohjeita Marttojen sivuilta ja siellä oli mainittu, että valtaosa c- vitamiinista jää hyödyntämättä mehustuksessa, mikä varmaan pitää paikkansa, sillä onhan yleisesti marjojen ja juuresten hyvät aineet kuoressa tai ihan sen alla.
Siinä suhteessa fiksuinta olisi käyttää marjat kokonaisina vaikka puurossa, mutta minusta ne ovat liian happamia, joten tuonkin uhalla halusin keittää mehua.
Siitäpä heräsi kiinnostus tutkia tätä asiaa hiukan tarkemmin yliaistillisesti.
Nuo puskat ovat tuhkalannoitettuja (eli laitan takasta tuhkaa pensaiden juurelle muutaman kerran vuodessa), mikä lisää niiden generatiivista kasvua. Tämä tarkoittaa, että kasvi ottaa itse maasta sen mitä se tarvitsee, eikä sitä mitä väkilannoitteilla niille väkisin tuputetaan. Lopputuloksena on luonnonmukainen marja, jolla on paljon bioenergiaa.
Näyttää siltä, että tuo Marttojen tieto pitää paikkansa. Vain noin 10% marjan vitamiineista säilyy mehuun.
Entäpä sitten monessa yhteydessä tutuksi tullut Bioenergia, elämänvoima? Ennen mehustusta, litrassa marjoja oli 35cm bioenergiakenttä. Kun sitten mehu oli valmis, niin litrassa mehua oli 60cm bioenergiakenttä. Kaiken tuon saa käyttäjä omaksi hyödykseen.
Parit huomiot jotka vaikuttavat noihin mehun arvoihin:
- Minulla on kotona käytössä kaasuliesi, mikä lisää bioenergiaa. (Ikävä sanoa, mutta jos käytössä on induktioliesi, niin sen aiheuttama vahva magneettikenttä tuhoaa kaikesta ruoasta kaiken bioenergian.)
- Sokerina oli luomu ruokosokeria (Intiaanisokeri)
- Puskat olivat tuhkalannoitettuja
Mukavia sadonkorjuuhetkiä!
Jiri
