Mökkimme sijaitsee Saaristomerellä, Kustavin Tuulveden rannalla.
Onhan hyvin tiedossa, että Itämeremme ei voi hyvin. Etenkin maatalouden päästöt kuormittavat sitä ja ikävät sinileväesiintymät ovat tulleet monille mökkiläisille harmillisen tutuiksi. Pohjoisella saaristomerellä tilanne ei ole ollut ihan niin hankala kuin vaikka lähempänä pääkaupunkiseutua, mutta huononemaan päin sielläkin.
Viime kesänä katselin melko sameaa vettä lahdellamme ja sain ajatuksen, että sopivassa hetkessä haluan yrittää, josko asialle voisi tehdä jotain myös henkisin keinoin. Tutkailin oman lahtemme tilaa selvänäköisesti ja olotila eli luonnonvärähtely oli aivan pohjalukemissa. Luonto ei toimi siellä oikein ja alhaisen värähtelyn takia ei pysty hoitamaan itseään kovin hyvin.
Saaristoalueilla on perinteisesti kaikenlainen naapurikateus ja vihanpito ollut vuosisatoja jo jonkinlainen oma kulttuurinsa. Perkule, kun nuokin kehtaavat kalastaa kolme metriä meidän vesien puolella. Ryöväävät meidän hauet, mokomat. Varmaan monet tietävät mitä tarkoitan.
Lisäksi on ollut kaikenlaisia maanjakoja sun muuta mitkä eivät kaikki ole tapahtuneet ihan sovussa.
Tuollaiset asiat jättävät myös jälkensä, sillä onhan ajatus energiaa.
Näihin asioihin voi vaikuttaa henkisin keinoin. Ensin auttamistöissä keskityin omaan lahteemme ja kun siinä onnistuin, laajensin toimia koko Tuulveden alueelle. Uskon kovasti, että nyt luonto itse pääsee paremmin itseään puhdistamaan. Eläimet viihtyvät ja voivat paremmin ja tietysti ihmisetkin.
Tietenkään ei pidä myöskään unohtaa ihan fyysisen tason toimia ja omaa vastuullista toimintaa. Pidetään huolta kauniista luonnostamme.
Jiri
