Kun ihminen kokee luonnollisen kuoleman, hän pikkuhiljaa alkaa siirtyä eteenpäin astraalimaailmassa ja kohti ohuempia tasoja kunnes parin sadan vuoden kuluttua on valmis syntymään uudestaan.
Minkä vuoksi jotkut vainajat eivät pääse eteenpäin, vaan jäävät ’roikkumaan’ lähelle fyysisyyttä ja hakeutuvat esimerkiksi energiahoitajien ja muiden astraalimaailmaan valoa säteilevien ihmisten ympärille?
Usein käytämme tällaisista kuolleista ihmisistä termiä maanläheinen vainaja. He ovat äkillisesti kuolleita henkilöitä, jotka eivät ymmärrä kuolleensa. Tällaisia ovat mm. tapaturmissa, onnettomuuksissa ja henkirikoksen uhreina kuolleet henkilöt sekä itsemurhan tehneet. Jos tapahtumaan liittyy kauhua, vainaja elää tuota tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan.
Herkkä henkilö jonka ympärille tällainen vainaja tulee hakemaan apua, saattaa tuntea tuon vainajan olotilan ympärillään.
Kevyet vainajat jatkavat matkaansa eteenpäin pienellä ohjaamisella joka onnistuu myös monilta energiahoitajilta. Mutta nuo kovia kokeneet vaativat hiukan järeämpiä auttamiskeinoja ennen kuin he pääsevät jatkamaan matkaansa. Silloin on hyvä, jos jo itse karmavapaaksi päässyt auttaja pääse kuittaamaan vainajan elämäntapahtumista syntynyttä karmavelkaa ja puhdistamaan tapahtumaan liittyvät muistikuvat ja kauhut. Näillä keinoilla vainaja onkin sitten jo keventynyt niin, että pääsee jatkamaan matkaansa valoon.
Varmin merkki siitä, että energiatyötä tekevän henkilön ympärille on kerääntynyt näitä maanläheiseksi jääneitä vainajia on pikkuhiljaa hiipinyt väsymyksen tunne, kun ympärillä olevat vainajat vievät elämänvoimaa. Yliiaistillisesti tämän huomaa henkilön pienentyneestä bioenergiakentästä ja puolittuneesta hiven- ja alkuainevarannosta.
