Tässäpä minä istun omalla rakkaalla sammaloituneella voimakivelläni. Siinä pääsee mukavasti syvälle mietteisiin, etenkin nyt kun tuo kuukin kumottaa hankea vasten.
Siitä myös näkee hyvin läheisen omakotialueen ihmisten touhuja vanhojen kuusien oksien lomista.
Lapset touhuaa lumessa ja aikuisilla on omat juttunsa. Sytyttelevät kynttilälyhtyjä pimentyneeseen talvi-iltaan ja siitäkös minä tykkään. Kaikki näyttää oikein rauhaisalta joulun valmistelulta. Hymyn kare syventää väkisinkin kasvojeni elämän nähneitä uurteita.
Olen kuitenkin kuullut ulkomaan veljiltäni, että asiat eivät ole ihan yhtä hyvällä mallilla Maapallon joka paikassa, mikä vetää mieltä matalaksi ja harmittaa. Hieman lohdutt… no mikäs siinä nyt… orava kävi hakemassa herkkukävyn jonka olin hänelle tuonut kivelle… niin, hieman siis lohduttaa ajatus siitä, että kaikella on se kuuluisa tarkoitus. Se on hyvä ymmärtää, mutta ei se kuitenkaan surua kokonaan minulta pois vie.
Päätin kuitenkin, että tietysti jouluperinteistä pidetään kiinni kuten ennenkin ja minullahan on töitäkin tehtävänä, suorastaan velvoitteita. Muutenkin haluan keskittyä hyvään, sillä samankaltainenhan vetää samankaltaisuutta puoleensa. Iloiselle tapahtuu kuulemma iloisia asioita, joten sillä mennään.
Niinpä ryhti suoraksi, aSento, nikamat paikoilleen (riks ja raks) tiukka ponnistus alas kiveltä ja töihin.
Ensiksi lampolaan ja siitä muutaman rastin kautta saunan tupatarkastus. Viimeinen tsekkaus, että lasten asiat ovat mallillaan makkareissa. Kyyllä, kyllä, ja näköjään aikuisten myös.
Noin, kaikki kunnossa tässä kohtaa, joten tuosta kolosta kömmin sisään omaan kotiin veli Pakurin, ja muiden tontin tonttujen päämajaan keräämään voimia. Voimia tarvitaan, sillä joulun aikana töitä totisesti piisaa. On hieno tunne, kun meitä tarvitaan ja arvostetaan, mutta pieni jouluntoive minulla vielä olisi: Kunpa ihmiset muistaisivat, että olemme täällä 365 päivää vuodessa ja aina valmiina auttamaan. Vain pyyntö riittää.
Rakkaudella hyvää joulua ja kaikkea muutakin hyvää kaikille luomakunnille,
Tonttu
