Luonnossa ja metsissä on valtavasti sellaista monimuotoisuutta mitä ei heti tule ajatelleeksi. Kovin moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen.
Harvennushakkuut saattaa kuulostaa ensi kuulemalta hyvältä, kun ei kaikkea laiteta kumoon avohakkuuna ja tokihan se näistä kahdesta onkin se parempi vaihtoehto. Kuitenkin metsäpalstalta voidaan kaataa esimerkiksi kaikki kuuset. No syy on selvä. Metsäteollisuuden tarpeisiin on hankala toimittaa sekapuuta, kun vaikka paperiteollisuuteen ne pitää eritellä toisistaan puun kuidunpituuden mukaan. Havu- ja lehtipuukuidulla on erilaiset ominaisuudet.
Metsän kannalta tällä on kuitenkin iso vaikutus. Katsokaapa harvennushakatuista metsistä sienien määrää. Eipä niitä juurikaan ole tai ainakin lajit ovat vähissä.
Kurkataan asiaa sitten yliaistillisesti.
Maapallolla on g-säteilylinjoja (tunnetaan myös nimellä maasäteilylinja), tietynlaisia energialinjoja jotka kulkevat magneettisten napojen suuntaisesti, joista havupuut saavat energiaa. On helppoa nähdä, miten isot havupuut kasvavat linjoissa. Havupuut hyötyvät niistä ja komeimmat havupuut ovatkin näiden linjojen risteyskohdissa. Lehtipuut taas välttelevät näitä linjoja ja kasvavat tuon ‘ruudukon’ sisällä.
Toinen helposti havaittava asia on, että saman lajin suuret edustajat eivät kasva vieri vieressä. Voidaan sanoa, että puilla on omat reviirinsä. Ne vaativat oman tilansa ja kuin magneettisesti ne hylkivät toisiaan. Se on kuin oma suojatila ulkoisilta haitoilta. Leppä ja mänty taas voivat sulassa sovussa kasvaa aivan vierekkäin.
Jos ajatellaan että puilla on suojakartio ympärillään niin saman puulajin edustajilla ne joutuvat puristumaan kasaan jos ne kasvavat liian lähellä toisiaan. Eri puulajien kartiot taas menevät limittäin oikein sopuisasti ja ne myös hyötyvät toistensa läheisyydestä mm. juuririhmastojen kautta.
Vaikuttaa siis siltä, että luonto suosii sekametsää, ja sille lienee syynsä.
Metsän kannalta olisi siis parasta, että kun tehdään hakkuita niin se olisi sekaharvennushakkuu, jolloin metsään jäisi kaikkien lajien edustajia, mutta ikävä kyllä teollisuuden ja sitä kautta taloudellisuuden kannalta se ei ole kovin houkuttelevaa.
Tätä taustaa vasten istutusmetsät, joihin laitetaan vaikka pelkkiä männyntaimia, ei ole paras vaihtoehto. Harmonia puuttuu.
Luontohan hoitaa kiertokulun pähkinänkuoressa näin: Ensin avoimelle paikalle kasvaa koivut ja muut lehtipuut, jotka pitävät valosta. Kun ne ovat suuria ja tuottavat varjoa, alkaa kasvaa mäntyä ja lopuksi kuusia, jotka varjollaan tukehduttavat lehtipuut. Maan pH muuttuu pikkuhiljaa erilaisten karikkeiden mukaan happamaksi, jolloin loppujen lopuksi tulee kulo, jonka seurauksena puuntuhka muuttaa maan pH:n taas emäksiseksi ja kierto alkaa alusta.
Luonnontilainen metsä on hyvin salaperäinen ja mystinen voimaantumispaikka.
Helpoiten mielenkiintoista yliaistillista tietoa metsästä saat lukemalla Tiina Lindholmin kirjoittamaa Uusi ajatus löytyy metsästä -kirjaa, se on ihan huikea tiedon aarreaitta. https://www.elavienmaassa.fi/uusi-ajatus/
Jiri