Moni saattaa ajatella, että suola kuin suola. Asia ei ole aivan niin.
Merisuola on kautta aikojen ollut laajalti ihmisen käytössä mitä moninaisimmissa muodoissa. Silakat säilyivät siinä pitkiäkin aikoja tynnyreihin säilöttyinä. Satoja ja tuhansia vuosia on otettu suolakylpyjä niiden terveysvaikutusten takia, ja paljon muuta.
Miksi sitten nykypäivänä puhutaan, että suola on pahasta? Suola nostaa verenpainetta ja on suorastaan vältettävä aine.
Suolaa on alettu jauhaa teknisesti isoilla sähkömyllyillä ihmisille valmiiksi hienojakoiseksi eli helpommin käytettävään muotoon. Tässä piilee sen tragedia. Sähkökäyttöinen mylly tuhoaa sen Bioenergian kokonaan, jolloin muuten niin hyvästä suolasta tulee energisesti katsottuna kuollut tuote.
Kun sitten todettiin, että suola on pahasta, niin kehitettiin Pansuola. Siinä Natrium Kloridi (NaCl) on osittain korvattu Kalium kloridilla (KCl), eikä sitä saisi suun kautta nauttia ollenkaan. Tällaiset pöytä suolat ovat itseasiassa teollisuuden jätettä.
Karkea merisuola nostaa tuotteen bioenergiatasoa huomattavasti ja tähän perustuu väite, että se on kuin lääke, eikä se nosta verenpainetta tai aiheuta muuta harmia. Salaisuus on pitkälti sen kiderakenteessa. Sitä voi lisätä kiteen vaikka kahvin purujen joukkoon, keitinvesiin ja mihin vain. Rautakaupasta saa puhdistamatonta merisuolaa halvalla isossa säkissä ja ilman säilöntäainetta. Tosin on huomattu että niihin on moniin lisätty nykyään paakkuuntumisenestoainetta.
Summa summarum: Käyttöön vain karkeaa merisuolaa ja hyvä käsimylly. Näin merisuolan huimat voimat saa itselleen.
