Mökkimme sijaitsee Kustavissa. Teimme kesäisenä kauniina päivänä Outin kanssa veneretken Isokarin saarelle, jossa sijaitsee vanha majakka, joka on rakennettu alun perin vuonna 1833. Se on yksi Suomen vanhimpia majakoita ja valon korkeus on n. 50 metriä. Se on myös edelleen Pohjanlahden korkein majakka ja on osa Selkämeren kansallispuistoa. Majakka kuuluu maantieteellisesti Uusikaupunkiin.
Aikoinaan Pohjanlahden merireitit kulkivat pääosin Ruotsin rannikkoa pitkin. Kun sitten Suomi siirtyi Venäjän vallan alle, Ruotsi asetti väylille niin kovat maksut, että Venäjä halusi tehdä omat reittinsä ja yksi osa niitä oli Isokarin majakka.
Saarella pesii nykyään monia harvinaisia lintuja ja kasvaa ulkosaariston ainutlaatuisia kasveja. Oma havaintoni oli, että vaikka vesi oli hyvin lämmintä ja ilma helteistä, niin vesi oli silti kristallin kirkasta eikä sinilevästä ollut mitään havaintoa, vaikkei Itämeri yleisesti hyvin voikaan. Oli hienoa kahlata puhdasta hiekka/ kivipohjaa pitkin läheisille pienille luodoille. Tällaistakin vielä on. Aivan huikeaa.
Harmillista oli, että majakkaan ei ollut yleistä pääsyä, vaan olisi pitänyt odottaa opastettua kierrosta, mihin meillä ei ollut siinä hetkessä mahdollisuutta. Näköala olisi varmasti ollut huikea. Ehkä joskus toiste…
Majakka itsessään alkoi kiinnostaa kuitenkin myös henkisin silmin. Onhan tuo nähnyt yhtä jos toista aikojen saatossa.
Lähdin siis tutkimaan majakan energioita…
Alueelta löytyi maakirous. Uskallan sanoa, että se kattoi koko saaren. Kun saaren historiaan olen nyt hieman tutustunut niin ei se kyllä yllättänyt. Pelkästä uteliaisuudesta asioita ei asioita saa tutkia, joten tein myös henkiset toimet joilla maakirous hävitettiin ja näin saaren yleisenergia saatiin nostettua paljon paremmaksi kaikille luomakunnille. Se tuntuu hyvälle.
Lisäksi majakasta löytyi kaksi välitilaan jäänyttä vainajaa. Ehkäpä historiaan liittyviä asukkaita, en osaa varmaksi sanoa, mutta nyt on heidätkin ohjattu eteenpäin.
Tämän päälle löytyi vielä yksi menneisyyden kauhupiru eli nimensä mukaisesti johonkin vanhaan tapahtumaan liittyvä kauhua tuottava tapahtuma. Nämä kaikki on nyt korjattu.
Totta puhuakseni (kirjoittaakseni) odotin löytäväni enemmän menneisyyden rasitteita, mutta oikein hyvä näin. Kenties joku muu auttaja on touhunnut täällä jo aiemmin. Mene ja tiedä.
Jos vain jollakulla on mahdollisuus, niin voin suositella reissua Isokariin (esimerkiksi vesibussit Uudestakaupungista ja Kustavista tai omalla veneellä) missä näkee ulkosaariston vielä niin kuin sen kuuluu olla. Toivottavasti jatkossa ihmiset saavat ympäristöasiat sille mallille, että myös sisäsaaristo palautuu lähemmäksi alkuperäistä luonnontilaa.
Minä ainakin jatkan oppimiani toimia luonnon ja etenkin Itämeren puolesta tämän kokemukseni jälkeen entistä tarmokkaammin 😊
Jiri
