Tämä oli yksi ensimmäisiä kirjoituksiani Elävien Maassa- uralla. Luin sen jostain syystä pitkästä aikaa ja halusin laittaa tämän uudestaan eetteriin.
Yhtenä päivänä Porissa, syksyllä 2018, arkityön puitteissa kävelin kävelykadulla ja jotenkin näin ihmisten kävelevän hidastettuna, toinen toistaan tärkeämpinä, tai ainakin omaan elämäänsä uppoutuneina. Aloin miettiä tätä maapallon mittakaavassa ja kohta aurinkokunnan mittakaavassa. Siitä eteenpäinkin käväisin, mutta se oli jo turhaa.
Sieltä kaukaa katsoen, aurinkokunta on kovin pieni, puhumattakaan maapallosta. Pori olikin sitten jo huumoria. Kuitenkin ihmiseltä kestää kävellä Porin päästä päähän aika kauan. Joskus kuulee puhuttavan, että ihminen on kuin tomupallero Kosmoksessa. Näin katsoen voi ollakin, mutta ehkä nuo mittakaavat huijaavat. Onko sillä koolla (tässäkään) väliä? Jotkut sanovat, että on, ja jotkut että ei. Mistäpä näitä tietää…
Kuulemma ihminen syntyy tässä olevaisuudessa maapallolle semmoiset rontti 1000 kertaa. Jos Karman Lakiin on uskominen, niin siinä ajassa ehtii saada sellaisen karmisen kalaverkkosolmun aikaiseksi, ettei tarvitse ihmetellä miksi ihmiskunnan yhteiselo on nykyisellä mallilla. Minä ainakin olen nähnyt sellaiset myrskyn runtelemat silakkaverkkomöykyt ettei niistä pitänyt soivaa peliä enää saada, mutta niin vaan sitkeä (ja pihi) kalastaja sai niistä vielä setvittyä ehjän verkon.
Olisiko väärin jos ajateltaisiin, että Kosmos on tuo sitkeä kalastaja, joka ei halua heittää verkkoa pois vaan korjaa sen. Jostain kummasta tulee luottavainen olo, että tästä solmusta saadaan vielä ehjä kokonaisuus. Ehkä sellaisia merkkejä on jo olemassa, kun tarkkaan katsoo. Valtaosa ihmisistä on huolissaan oikeista asioista. Valtaosa ihmisistä kyllä erottaa oikean väärästä. Valtaosa ihmisistä välittää luonnon väärinkohtelusta ja kantaa siitä huolta. Uskon vakaasti, että jossain kohtaa sen valtaosan virta on liian iso, eikä vähemmistö pysty sitä enää vastustamaan, vaan kääntyy samaan suuntaan ja näin Valo vääjäämättä jälleen voittaa Pimeyden maapallollakin.
Lainaan loppuun Esko Jalkasta: Jos ei ole uskoa parempaan maailmaan, ei parempaa maailmaa tulekaan.
Tällaista tajunnan virtaa,
Elävien Maassa- auttaja Jiri
