fbpx

Kun tietoinen puoli alkoi aikoinaan nostaa kunnolla päätään, kertoilin saamistani uusista kokemuksista ja tiedoista avoimen innoissani lähipiirissä. Lopputulemana oli vain lannistunut ja paha mieli. Muut eivät tietenkään ymmärtäneet mistä puhelin. Se ennen ihan normaali tyyppi on jotenkin hörhöytynyt. Pitäiskö huolestua? Olisko jotain New agea tai jotain? Oivoi…

Näin muutuin aika varovaiseksi kenelle, mistä ja miten puhelin. Toisaalta siinä kehittyi myös ymmärrys, että se mikä oli itselle ajankohtaista, ei ole sitä välttämättä muille. Ei pidä tyrkyttää, se ei johda mihinkään.

Vuosia elin melkoista kaksoiselämää. Välillä henkisillä kursseilla, välillä mökillä äijien reissuilla ja siinä välissä ihan perus vanhempana kiekkokaukalon laidalla. Samaan aikaan kuitenkin taustalla tapahtui koko ajan henkistä kehittymistä. Osan tiedostin ja osasta olin autuaan tiedostamaton.

Oikeastaan ihan samaa tapahtuu edelleen. Vaikka ydinkaveriporukkani tietääkin, että suhailen jotain omituista niin se on kuitattu niin, että minä olen ”shamaani” ja teen jotain taikoja, mutta sen syvemmälle ei aiheeseen tarvitse mennä. Kaverimökkisaunaan otan edelleenkin sen lonkeron, mikä on vuorattu valkoisella sokerilla, vaikkei tietenkään pitäisi. Ei se tee minusta silti sen huonompaa tai vähemmän henkistä ihmistä.

Nykyään avaan tosiaan henkistä puoltani aika varovasti muualla kuin täällä netissä. Aika useinkin on kuitenkin käynyt niin, että niissä joissa vähiten odottaa, onkin löytynyt se tietoinen kulma jonkun keskustelun aikana.

Niin usein, että se on laittanut fundeeraamaan, kuinka paljon meitä hörhöjä onkaan? Kuinka paljon hyviä keskusteluja meneekään haaskoon, koska ihmiset joutuu suojelemaan itseään ennakkoluuloilta ja leimautumiselta. Tässä tarkoitan siis vain henkisiä näkökulmia yleisesti eri asioihin.

Sana hörhö on oikeastaan aika inhottava, mutta samalla helpottava huumorisilta monille ihmisille puhua henkisistä asioista. Luulen, että aika usein tilanne on se, että sanat mitkä suusta ulos tulevat, eivät ole sitä mitä ihminen oikeasti ajattelee asioista.

Itse toimin konepajateollisuudessa myyjänä. Ei kuulosta kovinkaan henkiseltä, eihän? Ammatilla ei ole tietenkään mitään tekemistä sen kanssa, miten laaja elämän- ja ylipäätään koko kaikkeuden käsitys ihmisellä on.

Henkisen kehityksen tasosta ei voi tietää sen perusteella onko ihmisellä päässä hitsausmaski tai sateenkaarenvärinen pellavamyssy. Siitä ei kerro koko kuvaa, onko ihminen umpihumalassa tai laventelin tuoksuisessa temppelissä.

Kohtaamasi bussikuski, poliisi, kansanedustaja, lääkäri tai kuka vaan, voi olla hyvinkin syvällisesti tiedostava, vaikkei siitä ole mitään ulkoista viitettä. Tykkään leikitellä tällä ajatuksella, kun katselen ihmisiä vaikka kauppakeskuksessa.

Onkohan seuraavaksi vastaan tuleva tyyppi hörhö vai tavis….ei voi tietää, eikä sillä ole tietenkään mitään väliäkään.

Sen kuitenkin tiedän, että hän on, mitä hän on.

Jiri

Suositut julkaisut