Minulla oli aika pitkään sellaista pientä matalapainetta. Luova pulputus loisti poissaolollaan ja varmaan osittain se on johtunut vastavoiman läsnäolosta. Ei ole tullut mitään tekstejä. Aiemmin aiheita pölähteli vähän väliä.
Tämä Elävien Maassa- touhu ei taida kaikkia miellyttää, eikä tarvitsekaan, ja siitä kyllä saamme osamme. Isoin herra mielensäpahoittaja (tai rouva) taitaa olla kuitenkin tuo Kosmisen puolen Vihtahousu, mutta luulen, että alamme pikkuhiljaa päästä jonkinlaiseen sopimukseen.
Viime viikolla kävi sitten niin, että tämä pulputus- fiilis tuli yhtäkkiä jostain piilostaan takaisin. Sain uuden ihmettelyn aiheen. Kun teemme näitä auttamistöitä, niin siinähän käytetään henkistä voimaa sanojen muodossa. Ei ole lapiota tai sahaa. On vain sana. Minulla on sata vuotta vanha painos Alcyonen kirjasta ”Mestarin Jalkojen Juuressa”. Sen kannessa on kustantajan leima, jossa lukee: ”Sanan Mahti, Suomen Voima”.
Tämän aasinsillan jälkeen se ihmettely pienessä päässäni: Osaako nuo meidän Auttajamme suomea? Onko siellä joka kielelle joku pätevä porukka, joka ymmärtää loitsut ja rukoukset punjabin kielellä tai swahiliksi? Tai ruotsiksi? Ei kai nyt sitä sentään….
Tämä maapallo on kuitenkin aika pieni jyvänen tuolla fyysisessä olevaisuudessa ja sielläkin lienee eri kieliä jossain elämänkunnissa. Pitää olla hitokseen paljon kieliä ymmärtäviä Auttajia. Sitä puhutaan, että kun energiatasoilla noustaan ylöspäin, niin asiat alkavat olemaan geometrisia.
Mitäpä jos Auttajamme eivät kuulekaan kieliämme. Mitäpä jos he näkevät aikomuksemme geometriana, muotoina. Hittolainen, he näkevät ajatuksemme, toiveemme ja pyyntömme muotoina. Valmiina asioina. Sen mukaan sitten toimivat. Se siitä kosmisesta kielimuurista.
Jos on näin, niin olkaahan tarkkoina mitä funtsitte. Niin hyvässä kuin pahassa. Olette Luojia.
Jiri
