Eilen illalla ennen nukahtamista pyysin, että pääsen yöllä astraalitasolle auttamistehtäviin. Ja poikkeuksellisesti pyysin perään, että saan tapahtumat valvemuistiini.
No näin tosiaan kävi.
Kun liikun vainajien maailmassa, näen kaiken mustavalkoisena, muut unet ovat aina värillisiä. Niinpä ei ollut hämmästys, että maisema johon päädyin oli mustavalkoinen. Suon tapainen paikka, jossa ei näkynyt ketään. Vähän aikaa ihmettelin, että mitäs tässä nyt autetaan kun ei näy ristin sielua, mutta hetken päästä vieressäni maa alkoi kohota ja sieltä puoliksi maatuneiden oksien ja lehtien alta alkoi kaivautua ylös mieshenkilö. Kun hän nousi viereeni seisomaan, oli ensivaikutelma pelottava. Hän oli pitkä, hoikka n. 40-vuotias ja olemuksesta päätellen negatiivisena kuollut.
Tein saman tien mielessäni negatiivisena kuolleen vainajan kuntoutuksen, jonka jälkeen hän katsoi minua ja astui vieressä olleeseen ruumisarkkuun, enää hänen energia ei tuntunut pelottavalta. Sitten hän istui arkussa ja odotti minun tekevän ’normaalien’ vainajien kuntoutuksen jossa heidät saatellaan valoon. Tämän tehtyäni, hän kiitti minua, kävi pitkäkseen ja veti arkun kannen kiinni.
Tulkitsin, että kaikki on nyt hyvin ja hän lähti eteenpäin. Aamulla muistin koko tapahtuman selvästi, mutta tulin siihen tulokseen, että taidan tästä eteenpäin jättää ottamatta tuon valvemuistini mukaan.
Itselleni oli kuitenkin mielenkiintoista poikkeuksellisesti nähdä tuo auttamistapahtuma.
Kun päivisin tekee erilaisia auttamistöitä niin minulla on apuna ylimääräinen tuntoaisti ja luonnonmuisti ja tämän kokeman perusteella olen sitä mieltä että se riittäköön 😉
